Toinen visiitti, Second visit.

Saavuin torstaina melkein ajoissa museolle katsastamaan mitä muutaman viikon aikana Hurricanelle oli tapahtunut. Pojat löytyivät museon kirjastosta, missä he selvittelivät käytöstä poistuneiden Migien, Drakenien ja Fougien kohtaloita ja nykyisiä omistajia. Melkoista salapoliisin työtä tuo projekti tuntui olevan.

Mutta itse asiaan, lupasin viimeksi hieman selvittää koneen historiaa ja kertoa ketkä kaikki konetta entisöivät. Hurricane lennettiin Suomeen 7.3.1940 kersantti Uuno Karhumäen lentämänä. Englannissa hakaristit jouduttiin maalaamaan peittoon, koska ne olisivat Englannin ilmatilassa saattaneet johtaa vaikeuksiin :). Kone luovutettiin osasto Rädylle lentolaivue 22:n käyttöön. Kone palveli sodan aikana useassa eri lentolaivueessa, viimeinen osasto jossa HC-452 palveli oli lentolaivue 26. Koneella lennettiin kaiken kaikkiaan 208h 15min ja se saavutti 2,5 ilmavoittoa.

Koneen ehkäpä tunnetuin lentäjä oli Esko Ruotsila, joka sai tällä koneella eniten pudotuksia sodan aikana.

I arrived at the museum on Thursday to check out all the latest news on the Hurricane. I found the guys from the museum library where they were conducting some research on former Finnish Air Force MiG-21’s, Saab Drakens and Fouga Magisters. They were trying to find out their exact fates and present owners. It looked like a real detective story to me.

Back to the main point now. I promised to tell a bit more on the history of Hurricane HC-452 and a bit more on the restoration team. The Hurricane was flown from Britain to Finland on March 7 1940. It was piloted then by Sergeant Uuno Karhumäki. The blue Finnish swastikas had to be painted over for the duration of the ferry flight because a swastika symbol in the sky would otherwise had been a temptive target for British anti-aircraft gunners.

The plane was handed over to Detachment Räty and Flying Squadron 22. The HC-452 served in several Finnish Air Force fighter squadrons during the war, the last being Flying Squadron 26. The Hurricane logged a total of 208 hours and 15 minutes of flying time in the service of the FAF. A total of 2,5 aerial victories were achieved with it. The most famous pilot who flew the HC-452 was Lieutenant Esko Ruotsila. He scored the most kills with the type.

 

Hurricane-kuva: Lentolaivue 32:n Osasto Kalaja HC-456:n edessä Lappeenrannassa elokuussa 1941.
Esko Ruotsila kuvassa 8:s vasemmalta (vänrikin natsat, rähinäremmi ja koppalakki). Osaston johtaja kapt. Heikki Kalaja kuvassa kävelykepin kanssa (suikka päässä ja kiikarit).  
Flying Squadron 32’s Detachment Kalaja in front of Hurricane HC-456 at Lappeenranta in August 1941. Esko Ruotsila is the man standing 8^th from the left. The commanding officer of the unit Captain Heikki Kalaja is the man standing with a walking stick.

Tällä hetkellä konetta kunnostaa museon henkilökunnasta kolme kokopäiväistä. Huopaisen Harri vastaa projektista ja porukkaan kuuluu Siltasen Ville, Lappalaisen Antti sekä Arvo Hirvonen (osa-aika eläkkeellä) ja Niemisen Pekka (osa-aikainen). 

At the present time the restoration team is formed by three full-time employees of the museum. Harri Huopainen is in charge of the project. The other team members are Ville Siltanen, Antti Lappalainen, Arvo Hirvonen (part-time retired) and Pekka Nieminen (part-time employee).

Tähän mennessä työstä on suoritettu purku, puuttuvien osien listaus, puhdistus ja sisäpuolen metallirakenteiden suojakäsittely. Puuttuvia osia on täydennetty osittain museon varastosta löytyneillä osilla. Suuri apu on ollut englantilaisesta yhteistyökumppanista, jonka kautta museo on vaihtokauppasopimuksen nojalla saanut hankittua suuria määriä Hurricanen materiaalia, mm oikeanlaisen moottorin. Koneen merkintöjä ja maalauksia on dokumentoitu sekä läpipiirtämällä, valokuvaamalla että kirjallisesti. Korjaustoimenpiteitä on suoritettu eri osissa, mm. selkäpanssarin pehmusteessa ja muutamia niittauksia on uusittu irto-osissa. Myös sivuperäsin on korjattu ja paikkamaalattu.

So far the the plane has been disassembled and its missing parts have been listed. It has been cleaned and the interior metal structures have received a blocking layer. Missing parts have been replaced with parts found from the museum’s own stockpiles. The museum has also co-operated with a private British partner. Through this co-operation and swaps of material, the museum has for example received certain Hurricane parts and a correct Merlin engine. The plane’s marking and painting details have been documented all along the duration of the project. Some corrective work has taken place in different parts of the structure. For example the rudder has been patched as well as the cushion from the pilot’s armoured seat. Some riveting has been replaced too.

Tällä viikolla ”lapiot” ovat heiluneet koneen penkin ja kuomun parissa. Koneen saapuessa Suomeen ohjaamossa ei ollut minkäänlaista panssarointia. Voin vaan kuvitella kuinka millaista koneella olisi ollut lentää nikkelisateeseen ilman panssarointia, kiitos ei. Koneeseen asennettiin melko pian panssarointi lentäjien sitä vaadittua. Istuin vuorattiin 10mm teräslevyillä, jotka suojasivat pienemmiltä kuulilta. Poikien purkaessa penkkiä osiin paljastui panssarilevyjen sovituskappaleet, jotka oli tehty ilmeisesti paikanpäällä lentokentällä suomalaisesta männystä. Muotoilu  oli tehty sopivaksi hienon karskisti kirveellä. Ei todellakaan mitään tämän päivän tasalaatuista tehdastyötä. Olisi hauska laittaa Hornetin ja Hurricanen istuimet vierekkäin ja tehdä pieni turvallisuus -ja laatutesti :)

This week the team has worked with the seat and with the canopy. The plane didn’t have any armored shielding when it arrived in Finland. I can only imagine what it would have been like to fly into a storm of bullets without any armor plating, no thanks! After some demands from the pilots the Hurricane’s seat was soon after arrival fitted with 10mm steel plates. The seat was covered with these plates which protected the pilot from small calibre bullets. When the guys disassembled the seat to pieces they discovered the original fitting pieces of the armor plates in question. Quite probably these were made on the spot using Finnish pinewood. The shape of the fitting pieces had been perfected with an axe. You can’t even compare rudimentary World War Two maintenance standards with present day factory quality control. Actually it would be interesting and possibly even fun to put a seat of a Hurricane right next to seat taken from Finnish  F-18 Hornet and compare these two :)

Alumiinijakkara ja suomalaisten tekemät lisävarusteet istuimeen.

An aluminium seat with Finnish designed wooden fitting accessories for attaching seatarmor.

Viime kerrasta koneesta oli irrotettu kuomu. Kuomukin oli jotenkin pelottava, kun ajattelee mitä pilotin ja ”ulkomaailman” välissä on ollut. Kuomun runko on tehty alumiinista ja siihen oli kiinnitetty todella ohut muovinen pleksi. Aika kylmäpäistä touhua ollut 40-luvulla, jotenkin luulisi että kuomusta tulisi lävitse ihan mikä tahansa koppakuoriaista isompi ötökkä niissä vauhdeissa. Edessä on kuitenkin paksu panssarilasi naaman suojana.

The canopy had been detached from the plane. It looked quite scary when you think that only a thin layer of protective material stood between the pilot and the outside air. The hull of the canopy is made from aluminium and a thin layer of acrylic glass was attached to it. One might think that during the 1940’s even a small bug or an insect would come through the canopy at those speeds which were typical for the Hurricane. However right in front of the pilot’s face there’s a thick armored glass which is installed for protective purposes

Bonuksena pääsin kurkistamaan siipien yläpinnassa olevia aseiden huoltoluukkuja. Ihmettelin luukkujen todella hyvää kuntoa, aseiden paikat näyttivät aivan uudenveroisilta. Tietenkin mielessäni ajattelin nuo neljä kappaletta 7.7mm konekivääriä, jotka aikoinaan murjoivat venäläisten koneita. Tämän koneen tarkoitus on ollut yksinkertainen, ampua alas kaikki itsenäisyyttä uhkaavat koneet. Tällä hetkellä osissa oleva konevanhus alkaa herättämään kunnioitusta entistäkin enemmän kirjoittajassa…

 As a bonus I was allowed to take a peak at the maintenance hatches of the machine guns. These are located on the upper wing structure. I wondered the amazingly good condition of the hatches. They looked like new to me. Naturally I thought about those four 7,7mm machine guns which hammered Russian planes during the war. The purpose of this aircraft was simple: to shoot down all enemy planes which were a threat to Finland’s independence. At this moment the old warbird starts to create a lot of respect in me.

Konekiväärien huoltoluukut siiven yläpinnassa.
The maintenance hatches of the machine guns

Ensi kerralla pureudun enemmän vänrikki Esko Ruotsilaan ja ehkä saan tänne muutamia kuvia hänen lentopäiväkirjastaan. Tietysti silmitellään taas mitä pojat on saanut aikaiseksi seuraavalla kerralla entisöintipuolella...

Next time I will write a bit more on the pilot, Lieutenant Esko Ruotsila. Maybe I will even get some pictures of his flight log books here.