Vierailu kolmas järjestyksessään, Third visit.

28.10 klo:14:45 kellokortti sisään ja kuittaus ulos ruudun äärestä päivätöistä. Välillä sitä ruotii sisässään, mitä sitä haluaa olla ”isona”… Nyt voisi todeta, että se taitaa olla juuri sitä mitä olen lähdössä tekemään Keski-Suomen ilmailumuseolle Tikkakoskelle. Kertoa ihmisille kuvien välityksellä meidän tekemisiämme, aikaansaannoksiamme, tunteitamme ja elämäämme. Ehkä sitä iän myötä alkaa katsomaan maailma hieman erilaisten ”kurkistimien” lävitse. Onko se sitten omalta osalta sitä, että haluaa jättää jotain jälkipolville ihmeteltäväksi?

I stopped working at 2.45 PM on October 28 and off I went to the museum again. I arrived at the museum and wondered where the guys could be. I looked and saw that the repair shop was empty. I finally located the team at the museum cafeteria. It seemed that they were celebrating Antti’s birthday over a cup of coffee.

Nyt Filosofiat ja pohdinnat sivuun ja itse asiaan Tikkakoskelle.  Saavuin sateen saattelemana museolle ja kolkuttelin korjaamon ovia, eikä ketään kotona. Tällä kertaa pojat löytyvät museon kaffilasta synttäripitkon äärestä, päivänsankarin osaa toimitti Lappalaisen Antti. Mustankullan jälkeen pääsimme koneen äärelle ja Harri kertoi mitä pajalla oli tehty muutaman viikon aikana. Hurricanen penkki ja sen panssarointi oli saatu paikalleen, osa mittaristosta oli kiinnitetty paikoilleen, sekä pilotin ”astinlaudan” mekanismi oli saatu toimimaan. Kunnostamisessa oli ollut yhden viikon tauko, koska näyttää siltä, että talvi taitaa kuitenkin tulla ja ulkona olevat Migit ja Dk:t piti muuttaa ”etelään” talven tieltä. Sanalla ”etelä” tässä tapauksessa tarkoitetaan museohallin eteläpäätä ja telttaa mihin koneet laitetaan talviunille. On kuulemma varma talven merkki, kun koneet muuttaa ”etelään”  ja kevään tullen museolla (tai Harrilla) on sanonta ”västäräkistä vähän ja Drakenista ei päivääkään” :) Näin ne vuodenajat pyörähtää museolla…

We went back to the repair shop and Harri told me that the Hurricane’s seat and its armored shielding was installed back to the cockpit. Some additional work had also taken place there. However there had been a one week pause on the restoration project because winter is approaching and all the MiG’s and Drakens on the museum yard had to be stored away to their tents which are located behind the museum building.

Antin synttärikaffeet museon kahvilassa.  
Antti’s birthday party at the cafeteria

Alkuturinoiden jälkeen kaivoin kameran esille ja kyselin, mistä/millaisia kuvia Harri haluaisi. Kuvausteemana oli penkin, vöiden ja osiltaan asennetun mittariston kuvaaminen.  Ohjaamo oli tosiaan muuttunut viime kerrasta ja aloin hieman saada käsitystä ohjaamon tilasta. Koneen saapuessa Tikkakoskelle, mittaristosta ei ollut juuri mitään jäljellä. Nyt sekin on alkanut muotoutua, mittariston osia on saatu Englannista sekä keräilijöiltä. Ensi kerralla pitää ehdottomasti istahtaa tuohon ohjaamoon ja hieman ”fiilistellä” koneen tunnelmasta, tietysti mikäli siihen vaan saa luvan Harrilta :)

After quick introductions I took my camera and asked Harri what kind of pictures he would like me to take. This time the theme was photographing the seat, the belts and the partly assembled cockpit instrument panel. The cockpit really had changed from last time and I started to get an idea of its shape. There was nothing left of the instrument panel when the plane originally arrived to the museum. Now it too has started to get some shape when missing parts have been replaced from the stocks of private collectors. Next time I will definitely have to take a seat in the cockpit and just enjoy a bit of its unique feeling - if I can get a permission from Harri, of course :)

Penkki paikoillaan ja osa mittaritaulusta kiinnitetty.
The seat is attached as well as part of the instrument panel

Pääpanssari ja vyöt paikoillaan.  
The main protective armor with belts

Ajattelin tällä kertaa myös pureskella hieman tämän koneen ehkä tunnetuinta lentäjää Esko Ruotsilaa. Ruotsila syntyi Vesilahdella 6.6.1913.  Hän sai lentokoulutuksen vuosina 1934-35 AOK5:ssä ja IRUK 5:ssä. 15.9.37 Ruotsila määrättiin kersanttina LLv 12:een ja siirrettiin reservin vänrikkinä LLv 10:een 27.3.40 Ruotsila määrättiin LLv 30:een.  Viimeinen laivue, jossa Ruotsila palveli oli LeLv 34. Hän sai surmansa 20.5.43 palatessaan ilmataistelusta, kun itämeren laivaston 71 IAP: nI-153 oli saanut osumia hänen ohjaamaansa MT-203:n moottoriin, joka räjähti ja kone syöksyi matalalta mereen Haminan edustalla. Ruotsilalle oli myönnetty VR 4 kahdesti, VR 4 tlk ja VR 3. Ilmavoittoja hän saavutti 4,5, joista 2,5 tuli Hurricane HC-452:lla. Hurricanella voitot tulivat 3.7.41 Ensossa klo:06.00 (I-153), 15.7.41  Vahviala n. klo:18.00 ja 8.1.42 Lumisuo/Kannas n. klo:15.00.

This time I decided to talk a bit about the pilot of HC-452, Lieutenant Esko Ruotsila. He was born at Vesilahti on June 6 1913. He received flight training in the Finnish Air Force in 1934-35. In the Fall of 1937 Esko Ruotsila was assigned to Flying Squadron 12 as a Sergeant and later to Flying Squadron 10 as a 2^nd Lieutenant. In March 1940 he was transferred to Flying Squadron 30. The last Finnish Air Force fighter squadron he served in was the 34^th. He was killed in action on May 20 1943 over the Gulf of Finland when his Messerschmitt Bf 109 G-2 fighter was shot down by a Polikarpov I-153 fighter. Esko Ruotsila received several military decorations and he managed to score a total of 4,5 aerial victories during the war.

Ruotsilan lentopäiväkirjaa tammikuulta 42, tältä aukeamalta löytyy myös yksi pudotus.  
A page from Ruotsila’s flight log book from January 1942. On his third flight during that month he scored a kill.

Lentolaivue 32:n ohjaajat Nurmoilassa juhannuksena 1942. Luutnantti Esko Ruotsila istumassa eturivissä vasemmalla (suikka päässä). Muita ilmavoimien kuuluisuuksia: majuri Erkki Olavi Ehrnrooth (ko. laivueen komentaja) istuu viidentenä vasemmalta laskien. Vänrikki Kyösti "Kössi" Karhila seisoo toisessa rivissä, kolmas mies vasemmalla.
Pilots of Flying Squadron 32 at Nurmoila in the Summer of 1942. Lieutenant Esko Ruotsila is the first man sitting in the first row. The squadron’s commanding officer Major E.O. Ehrnrooth is the fifth man sitting in the first row. 2^nd Lieutenant Kyösti “Kössi” Karhila is the third man from left in the second row.

Lentolaivue 34:n Messerschmitt Bf 109 G-2 MT-203 Utissa huhtikuussa 1943. Esko Ruotsila lensi tällä koneella viimeiseksi jääneen lentonsa 20.5.1943. Etualalla laivueen komentaja, Mannerheim-ristin ritari majuri Eino Luukkanen. Flying Squadron 34’s Messerschmitt Bf 109 G-2 MT-203 fighter at Utti in April 1943. Esko Ruotsila flew his last flight with this plane on 20 May 1943. The man standing in front of the picture is the squadron’s commanding officer Major Eino Luukkanen who was also a holder of the Mannerheim Cross.

Pajalla kävi tänään melkoinen trafiikki ja parhaimmillaan puheensorina oli kuin teatterin väliajalla (kahvi ja konjakki vain uupui). Korjaamolla kävi mm. Virtasen Pertti, joka on laittanut alkuun Suomessa vanhojen ilmavoimien koneiden restauroinnin. Virtanen on jäänyt eläkkeelle ilmavoimista, jossa hän toimi mekaanikkona Gnattien parissa. Hän ollut kunnostamassa Blenheimiä 1970- luvulla, jolloin entisöintityö jäi kesken kun Hämeen lennosto siirrettiin Rovaniemelle. Tämä entisöintityö saatettiin loppuun v. 2008 vapaaehtoisvoimin. Lisäksi hän on ollut rakentamssa Thulin D-tyyppin replikaa, restauroimassa Martinsyde Buzzardia sekä ensimmäistä ilmavoimien restaurointiprojektia Gourdou-Leseurrea. Kävihän siinä myös pyörähtämässä museon johtaja Kai Mecklin (virkavapaalla).

Voisin taas vierailun päätteeksi sanoa, että pajalla tehdään hienoa työtä, mitä pitäisi tuoda enemmän esille ihmisille. Mielestäni olisi hienoa saada tämä projekti esille myös veteraaneille ja varsinkin sodanajan lentäjille. En tiedä miten se onnistuisi, mutta ehkäpä sitä pitäisi miettiä hieman isommalla porukalla. Olisihan se hieno kunnianosoitus sodanajan lentäjille ja veteraaneille. Nostan siis kissan pöydälle…

There was quite a traffic at the repair shop today. From time to time it looked like a main hall of a theatre during an intermission. An interesting character named Mr. Pertti Virtanen visited the repair shop. He is a retired air force mechanic who worked with Folland Gnat fighter jets during the 1960’s and 1970’s. He participated in the building of the museum’s Thulin Type D replica. He also took part in the restoration of the museum’s Martinsyde Buzzard as well as the very first restoration project conducted in the Finnish Air Force during the early 1970’s, the Gourdou-Leseurre. The museum director Mr. Kai Mecklin, who is on leave till June 2012 also visited the museum.

For conclusion I could say again that the work conducted at the repair shop is highly valuable. And I think that it should be brought out to the people more clearly too. I believe it would be great to show this restoration project particularly to World War Two Finnish Air Force veterans. It would be a great homage to them as well.