Projekti Hawker Hurricane (HC-452)

Kohti Jämiä

Kesän lämmön kerrankin helliessä saavuin jälleen katsomaan, mitä museolla oli tapahtunut Hurricanelle. Koneenhan piti olla näytillä ensi kertaa Jämi Fly –tapahtumassa. Rämäyitin itseni sisään korjaamonhallin ovesta ja touhu korjaamolla muistutti keväistä muurahaispesää. Koneen ympärillä oli varsinainen kuhina, kun pojat viimeistelivät konetta Jämille. Harri makasi koneen alla hikipäissään ja kiinnitti Hurricanen pyrstöosan pohjalevyä paikoilleen. Pohjan kiinnittämiseen oli aikoinaan käytetty hieman enempi ruuveja ja tokihan se on hyvä ettei pohjalevy lennä irti kesken lennon. Harrin kommentti ruuvien määrästä jäi unohtumattomasti mieleen ”Englismannien logiikka on pettämätön, joka sentille tungetaan maksimi määrä ruuveja” :) Kommentti piti varmasti paikkansa ainakin hien määrästä, joka oli myös maksimaalinen Harrin otsalla :) Pojilla kiire olikin ihan aiheellinen, koska heillä oli enää muutama päivä aikaa saada kone Jämille esittelykuntoon. Korjaamolla olikin niin hoppu tällä kertaa, että jäi munkkipossut ja kaffeet juomatta.

With a nice summer weather I arrived once again to the museum to see what has happened to the
Hurricane. The aircraft and the restoration project has been scheduled for publication at the Jämi
Fly In Air Show. I walked to the repair shop and it was filled with activity. The boys were in the
middle of finishing the aircraft for the big event at Jämi. Harri was lying under the aircraft and he
was sweating a lot. He was connecting the bottom plate to the rear section. Originally the Brits had
used “a few more” screws in the connection and Harri’s comment was unforgettable: “The British
have impeccable logic. They stuff the absolute maximum amount of screws to every inch.” Judging
from the amount of sweat on Harri’s face I think he’s right. The frantic effort the boys were putting
on the Hurricane is justifiable because they only have a few days left to complete the Hurricane for
Jämi.

Pojat kiinnittämässä pohjalevyä.
The boys are connecting the bottom plate into the rear section

Muutaman ruuvin jälkeen pohjalevy paikoillaan.
After a few screws the plate was successfully connected

 

Näkyvin ja isoin muutos viimekerrasta oli koneen moottori, joka oli nostettu paikoilleen. Moottorin nosto oli sujunut ilman suurempia ongelmia, joka varmasti kuului koko projektin vaativimpiin osuuksiin. Koneeseen oli myös nostettu potkuri paikoilleen. Jotenkin tuo potkuri teki blogailijaan vaikutuksen jylhällä olemuksellaan, nyt kone oli saanut ”sydämensä ” takaisin paikoilleen. Jotenkin potkuri näytti paikoillaan paljon isommalta ja antoi koneelle jälleen entistä arvokkaamman olemuksen. Spinneriä en ole vielä nähnyt paikoillaan, mutta eiköhän sekin ole paikoillaan ensi kerralla. Siipiin konekiväärien ulostuloaukkoihin Harri oli tehnyt päällysteet vanhalla reseptillä, kangasta, cekoniittiä ja punaista öljyväriä. Jo sodanaikana aukkojen päälle tehtiin ”paikkaukset” että mekaanikot näkivät heti oliko aseilla ammuttu ja myöskin sen takia, että aseisiin ei mene hiekkaa ja pölyä kentällä koneen ollessa kentällä.

The biggest change from my last visit was the instalment of the engine on the nose. The lifting
process had been completed without major problems. This must have been one of the most difficult
stages of the whole project. Also the propeller was lifted to the nose. Somehow the propeller
made an impact on me. It seemed to me that now the Hurricane had received its “heart” back. The
whole aircraft looked bigger this way. I didn’t see the spinner yet but I’m convinced that it will be
installed into its correct place the next time I visit the museum. For the wing machine gun covers
Harri had made covers using an old recipe. He used canvas, ceconite and red oil colour. During the
war these “fillings” were made so that the ground crews would know at once whether the machine
guns had worked. They were also used to prevent sand and dust entering the guns.

Merlin moottori paikoillaan.
Merlin engine on its proper place

Potkuri paikoillaan.
Propeller in place

Konekiväärien suojakankaat wanhalla reseptillä.
The machine gun covers were made using and old recipe

Koneelle oli tapahtunut viimekerran jälkeen niin paljon, että piti käydä kaivamassa korjaamon tulostimesta tyhjä A4:n johon voin kirjoittaa itselleni ylös, mitä kaikkea koneelle oli tehty. En kuitenkaan kirjoita blogia reaaliajassa, joten oli pakko ottaa muistituki käyttöön. Harmi kun muut kiireet vievät sen verran aikaa, että silloin kirjoitetaan kun työt, perhe ja sää sallii. Pojat olivat asentaneet myös sivuperäsimen paikoilleen, joka on muuten käsittääkseni edelleen Raffin alkuperäisissä väreissä (korjaa Harri mikäli olen väärässä). Koneen rungon sisälle oli asennettu paikoilleen valopommien laukaisuputket, jotka ilmeisesti poistettiin sodan aikana tarpeettomina. Antti oli työstänyt laskeutumisvalojen suojapleksejä, ohjaamon sisävaloja ja ohjaussauvan kiinnityksiä, ilmanpaineletkuja sekä sauvan hammasketjua.

So much had happened to the aircraft since my last visit that I had to write down notes in order
to memorize the whole thing. It’s a shame that I can’t update this blog in real time. I’ll try to
write down new materiel as often as possible but my day job and family also require time. The
boys had installed the rudder to the hull. Also the firing tubes for flares were installed inside the
fuselage. Apparently these were removed from the aircraft during the war as they were deemed to
be unnecessary. Antti had also worked on protective plexiglasses for the landing lights. He had also
done some work on the cockpit lights and fastenings of the control stick. Work was also done on air
pressure tubes and on the chain of the stick.

Sivuperäsin on edelleen Englannin väreissä.
The rudder still wears its original RAF colours

Valopommien laukaisuputket rungon sisällä.
Firing tubes for flares are located inside the fuselage

Laskeutumisvalot paikoillaan joita muuten voidaan kääntää ohjaamostakäsin.
Kuvateksti 8: The landing lights are installed and they can be operated inside the cockpit

Ohjausauvaan on asennettu paineilmaletkut jarrulle ja konekiväärien laukaisunappulalle.
Air pressure tubes has been installed to the control stick for the brakes and for the
machine gun firing button

Yksi Antin nikkaroimista ohjaamonvaloista.
One of the cockpit lights manufactured by Antti

Ja täytyyhän jokaisesta vanhasta sotakoneesta löytyä merkkejä taisteluista. Luoti tullut sisään moottorin etuosaan ylhäältä etuoikealta.
Every warbird needs to have some battle damage. A bullet has penetrated the
forward engine section from the upper right position

 

Luoti tullut sisään moottoritilaan.
The bullet punched a hole into the engine compartment

Se mikä tässä projektissa on huonoa, on se että se alkaa hiljalleen tulemaan päätökseen. Kirjoittajallehan tulee aukko elämään tämän projektin osalta ja tämmöisiä tilaisuuksia ei ihan heti tule toista vastaan. Onneksi kone ei ole vielä aivan täysin valmis, joten pääsen vielä vierailemaan kerran tai kaksi Tikkakoskella projektin merkeissä. Itseäni harmittaa myöskin se, että en päässyt Jämin lentonäytökseen Hurricanen julkaisutilaisuuteen. Jälleen kerran kalenteri aivan liian täynnä, mutta ensi vuonna korjaan asian ja aion lähteä seuraaman Jämin näytöstä.

Ja jos jollain on tarjota jotain lentokoneisiin ja kameraan liittyvää projektia, niin ottakaahan ihmeessä yhteyttä ;).

Hyviä ja lennokkaita öitä toivottaen!

What’s bad in this project is the fact that its coming to an end. There will be a hole in the life of this
writer after this project is finished and opportunities like this won’t come by easily. However the
Hurricane is not yet ready and I reckon that I’ll visit the museum once or twice after this trip. I also
missed the great publication event at Jämi and it made me sad. I will have to correct this error next
year and visit the Jämi Air Show.

If you have any questions on the aircraft & restoration project or cameras, please don’t hesitate to
contact me.

Wishing you all a good and vivid dreams!