Iso pieni maailma, A big small world

Sain pitkän pitkästä aikaa vanhan 205:n Gti Pösöni ajokuntoon ja otin suunnaksi jälleen Tikkakosken ja ilmailumuseon. Reissuun olikin mukavata lähteä, kun oli saanut Pösön ilman sanomisia katsastuksesta lävitse. Katsastuksen kunniaksi piti autoon ostaa upouusi Wunderbaum ralliruuduilla roikkumaan :) Ajomatkan nautin siis Wunderbaumin tuoksusta, auringosta ja Michael Jacksonin history albumista.

Museolle päästyäni parkkeerasin rallipatongin korjaamon takapihalle ja lähdin etsimään poikia. Tällä kertaa poijjaat yllättivät ja olivat korjaamolla :) Maestro Huopainen ainoastaan uupui, joka oli joutunut imurin varteen tappamaan villakoiria näyttelyhallin puolelta, riemu johtui tulevasta ilmavoimien vuosipäivästä.

Perinteisesti visiitti alkoi kupillisella kuraa ja munkkipossulla museon kahvilassa. Aluksi pitää heti korjata viime kerran erhehdys ja munkit tulevat Sinuhelta eikä Eloselta, mutta eivät edelleenkään sotkusta. Otin matkaan mukaan Ebaysta ostamani Luftwaffe kansion, josta löytyy kaikki toisen maailmansodan Saksalaiset lentokoneet, kansio on ilmeisesti peräisin 40-50 luvulta. 80-vuotias Yhdysvaltalainen rouvashenkilö myi kansion omalta vintiltään, missä se oli pölyttynyt noin 40-vuotta. Tutkimme porukalla kansioita museon kahvilassa ja pojat löysivätkin sellaisia kuvia, mitä he eivät ole aiemmin nähneet. Museon tutkija Timo Heinonen vielä vilkaisi kansioita ja löysi myös kiinnostavia kuvia kansioista. Heinonen veikkasi, että kansio voi olla jonkinlainen sodan jälkeinen yhteenveto Luftwaffen lentokalustosta. No joka tapauksessa en usko, että toista samanlaista löytyy R-kioskin hyllyltä.

After a while I was finally able to get my old Peugeot 205 GTI back in driving condition. It was nice to get back to the museum and enjoy my old car. After getting there I went out to look for the boys. This time I was able to locate them right at the repair shop. At first Harri was missing but the guys notified me that he was hoovering the aircraft at the main display hall. This was done because of the Finnish Air Force Anniversary Day which was approaching in early March. Traditionally my visit started with a cup of coffee and a doughnut. I took along an old photo album which I had bought from Ebay. The album includes all the aircraft used by the Luftwaffe during WW2. I’m quite sure the album dates back to the late 1940’s or early 1950’s. An 80 year old American lady sold the photo album she had found from her attic where it had stayed and collected dust for the last 40 years or so. We examined the album at the museum café and the boys where able to spot some photos even they hadn’t seen before. The museum’s researcher Mr. Timo Heinonen also checked the album and found some interesting rare photos. He commented that quite possibly the album was made right after WW2 by the U.S. government as a summary of all the aircraft types used by the Luftwaffe. Well, anyway I don’t believe that one could buy this kind of material from your local convenience store.

Property of the U.S. government.

101 sivua Luftwaffen lentokoneista.
101 pages filled with Luftwaffe aircraft

Museon tutkija Timo Heinonen tarkestelee kansioita.
Museum researcher Timo Heinonen takes a close look at the photo album

 

Sitten jälleen itse asiaan ja Hurricanen kimppuun. Viime kerrasta koneeseen oli asennettu ohjainsauva sekä lentäjän happipullo. Kuomu näyttäisi olevan asennusta vaille valmis ja Niemisen Pekka nikkaroi lentokoneen radion kehikkoa kasaan. Radio tuli viestimuseon varastosta, eli on ollut kotimaisessa koneessa mutta ei voi sanoa onko kuulunut Hurricanen vai Gladiatorin varustukseen, lisäksi Westland Lysanderissakin saattoi olla kyseinen T.R.9D radio. Radion ensimmäiset mallit tulivat käyttöön 1930- luvun alussa ja Hurricanen T.R. 9D malli on vuodelta 1937. Radio toimi HF taajuudella. Sodan alettua T.R. 9D radiot vanhenivat nopeasti ja vuoden 1940 loppuun mennessä ne olikin korvattu VHF radioilla. HF radion kantama oli vain muutama kilometri, mikä tuntuu tänä päivänä melko ”vaatimattomalta”. Radiollahan ei käytännössä tehnyt yhtään mitään, mikäli hukkasi kaverinsa taivaalla liian kauaksi.

Now it’s back to work. Since my last visit the guys had installed the control column and the pilot’s oxygen bottle into the aircraft. The canopy seemed to be ready to be installed to its place. Pekka Nieminen was making a rack for the radio. The T.R. 9D radio came from the Air Force Signals Museum storage and this means that it was originally installed either into a Hurricane or a Gloster Gladiator fighter. Then again it is possible that it was also used in a Westland Lysander. The first radios used in British fighters came into service during the early 1930’s and the T.R. 9D in question dates back to 1937. It operates on HF frequency. At the outbreak of war it was discovered that the T.R. 9D’s were becoming obsolete fast and they were replaced with VHF radios by the end of 1940. The effective range of a HF radio was very limited. It was in the order of only about a few kilometres. This seems “quite modest” by modern standards. In practice you couldn’t hear a thing if you lost the sight of your wingman in the sky.

Hurricanen T.R. 9.

Niemisen Pekka rakentamassa radion kehikkoa (huomatkaa taustalla museon uusi työntekijä, asustuksen perusteella voimme kutsua häntä vaikkapa sauna Jormaksi).  
Pekka Nieminen is making a rack for the radio. Notice the new employee in the background.

 

Mikä oli hienoa huomata, niin pojilla oli on käytössä melko kattavat piirustukset koneen osista. Esimerkiksi radion kehikon piirustukset olivat tarkat sekä selkeät. Toinen hyvä esimerkki piirustuksista on koneen ohjaamon oikeanpuoleinen ”ovi”. Harri nikkaroi tätä ovea piirustuksien perusteella, josta löytyi myös tarkat ompeluohjeet mittoineen sekä materiaaleineen pienelle kangaspussille ohjaamon oveen. Harri uhrasi yhden valtion karttalaukun materiaaliksi ommellakseen tuon kangaspussin. Kun katselin tuon Harrin tekemän kangaspussin saumoja, niin en olisi heti uskonut, nehän olisi käynyt työnäytteenä ammoisina aikoina Tiklaksen tehtaalle. Museo voisikin harkita Harrille ompelukoneen ostoa, kun hänelle tulee seuraavat pyöreät vuodet täyteen museon palveluksessa. Itse muistelin, kun katselin Harrin tekemiä saumoja omat ala-aste ajat jolloin, pakotettiin rättikässään ja ompelukoneen ajokorttiin (ajoin aina ylinopeutta ja homma karkasi lapasesta), mistä ei tullut yhtään mitään. Ei siis kyseinen operaatio onnistuisi kirjoittajalta…

It was great to notice that the boys had pretty comprehensive and detailed blueprints available from different parts of the aircraft. For example the details of the radio rack were clear and precise. Another good example is the cockpit’s right “door” panel. Harri was using the detailed blueprints which included all the measurements needed for sewing a small fabric pouch to the cockpit door. He “sacrificed” one standard issue Finnish Army map case which he used for raw material for the pouch. When I looked at the seams of the pouch I was pretty much impressed. I think that the museum should consider buying Harri a sewing machine as a gift when he reaches a clear round number of years in the service of the museum. I couldn’t help wondering my old primary school days and all the compulsory sewing classes I had to take.

Harri ohjaamon oven kimpussa. 
Harri works with the cockpit door panel.

Ohjaamon ovi ja Harrin tekemä kangaspussi.
A close up of the cockpit door panel. The fabric pouch is sewn by Harri himself.

 

Ohjainsauva on ilmeisesti alunperin Brittien Harvard koneesta, jossa on melko vastaava ohjainsauva. Sauva saatiin vaihdolla Briteistä ja pienellä muokkaamisella se saatiin istutettua Hurricaneen. Hurricanen ohjaus on vaijerivälitteinen eli mitään tehostimia tai hydrauliikkaa ei koneessa ole sen suhteen. Mikään kuikeloukko ei konetta pysty paiskomaan tiukkoihin kaartoihin suurissa nopeuksissa, mutta ennenhän olikin miehet rautaa ja lentokoneet puuta hii-o hoi! Puuta ovat miehet nyt ja lentokoneet rautaa Hii-o hoi hii-o hoi! Muutenkin tuo Brittien ohjainsauva on erikoinen, se koostuu kahdesta eri kappaleesta. Sauvan alaosa liikkuu eteen/taakse ja yläosa liikkuu vasemmalle/oikealle. Osat on nivottu yhteen nivelellä ja ketjuvälityksellä, itse en kyllä keksinyt mitä etua kyseinen ratkaisu toi, mutta enhän toki olekaan mikään insinööri.

The control column seems to be from a British Harvard trainer, which was fitted with a similar type of control column. The control column used here came from Britain as a part of a swap of material. After some minor modifications it was fitted into the Hurricane. The Hurricane’s controls are based on control cables and there are no boosters or hydraulics involved. A pilot with a weak physique could not handle the Hurricane and force it into steep high speed curves. But then again back in the days of WW2 the pilots were made of steel and the planes out of wood and fabric. It is interesting that the standard British control column type consists of two separate parts. The lower part moves back and forward and the upper part moves from left to right. The pieces are connected with a joint and a special chain transmission. I couldn’t figure out the advantages of this arrangement, but then again I’m no engineer myself.

Ohjainsauva ja tuo insinöörien keksimä nivel. 
 The control stick and the joint invented by aircraft engineers.

Happipullo tuli kotimaisen keräilijän kautta. Lentäjän happipullo oli asennettu paikoilleen rungon sisälle istuimen taakse. Käsikirjan mukaan viiden litran pulloon mahtui ilmaa 750 litraa. Hapen määrän ja virtauksen mittari ja sulkuventtiili on mittaritaulun vasemmassa paneelissa kellon yläpuolella ja laskutelineen asennon osoittimen alapuolella. Ilmaa pullosta riittää lennon aikana noin 45 minuutiksi.

The oxygen bottle came via one Finnish collector. The pilot’s oxygen bottle was fitted to its place in the fuselage behind the pilot’s seat. According to the manual the 5 litre bottle could hold some 750 litres of air. The indicator which shows the amount of oxygen and the air flow is located on the left side of the panel above the clock and landing gear indicator together with the closing valve. The amount of air in the bottle was enough for a 45 minutes of flight time.

Pullo asennettuna runkoon istuimen takana. 
The oxygen bottle is fitted in the fuselage just behind the pilot’s seat.

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että saimme Harrin kanssa mielenkiintoisen yhteydenoton Uudesta-Seelannista. Classic Wingsin toimittaja otti meihin yhteyttä ja olisi kiinnostunut tekemään jutun Hurricanen restauroinnista. Nyt meidän pitäisi hieman Harrin kanssa pohdiskella sisältöä tuohon artikkeliin. Artikkeli julkaistaisiin kun projekti on saatu päätökseen ja Hurricane saadaan rullattua ulos varikolta uudessa kuosissaan :)  Sanoihin iso pieni maailma onkin hyvä lopettaa tämänkertainen blogi.
Jatkamme jälleen seuraavalla kerralla…

For conclusion I do have to comment that Harri and I received an interesting contact from New Zealand. A reporter from Classic Wings magazine contacted us and informed that he would be interested to do story on the restoration of the Hurricane. Now Harri and I must do some thinking for the material needed for the article. It will be published when the restoration project is completed and the Hurricane is ready for its roll-out ceremony. It’s a small world I should say. 

To be continued… 

Classic Wings Vol 18 No 2    2011.